Kuvaaminen voi olla myös self-carea

Ajattelen usein, että valokuvaus voi olla paljon enemmän kuin vain lopputulos tai “hyvät kuvat”.

Parhaimmillaan kuvaaminen voi olla hetki, jolloin pysähdyt, hengähdät ja huolehdit tärkeimmästä ihmisestä: itsestäsi.

Elämme maailmassa, jossa itseämme katsotaan jatkuvan kiireen, suorittamisen ja vertailun kautta. Siksi tuntuu tärkeältä luoda hetkiä, joissa ei tarvitse olla tehokas, edustava, täydellinen ja antaa vaan oman sisäisen ja ulkoisen kauneuden loistaa aidosti.

Haluan, että kuvauksissani saa hengittää, rentoutua ja olla oma itsensä. Annan tilaa tanssille, naurulle, herkkyydelle, hellyydelle tai vaikka itkulle.

Ei tarvitse tietää mitä tehdä käsillä. Ei tarvitse osata poseerata. Vaikka sosiaalinen media antaa meidän uskoa eri tavalla, mutta ei tarvitse olla tietynlainen tullakseen kuvatuksi kauniina.

Joskus ihmiset sanovat kuvauksen jälkeen, että he yllättyivät siitä, kuinka latautunut olo heille jäi. Se tuntuu minusta tärkeämmältä kuin täydellinen Pinterest-kuva.

Self-care ei aina tarkoita kynttilöitä, kasvomaskeja tai pitkiä aamurutiineja. Joskus se voi tarkoittaa myös sitä, että pysähtyy hetkeksi katsomaan itseään hieman pehmeämmin.

Ehkä siksi rakastan dokumentaarista kuvaamista ja kuvata ihmisiä juuri sellaisena kuin he olevat.